Kulissien takana

Palaa edelliselle sivulle

ROSVO JA POLIISI ILMESTYVÄT OULUN TYÖVÄEN NÄYTTÄMÖLLE

Julkaistu: 15.12.2021 21:28 | Kirjoittanut: OTN

ROSVO JA POLIISI ILMESTYVÄT OULUN TYÖVÄEN NÄYTTÄMÖLLE

Lennokasta ilkamointia ja yllättäviä satueläinkohtaloita!
Teatterissamme useita lystikkäitä komedioita ja farsseja ohjannut Markus Packalén suuntaa nyt touhukkaat näyttämöpuuhansa lapsille. Joku sanoo varmasti, että kyllä se on yhtä farssia tämäkin!
Markus Packalén toimi joskus aikojen aamuna Oulun kaupunginteatterissa (1979 – 1985) teatterinjohtajana. Suomen teattereita ohjaajana ja johtajana kierrettyään hän on oululaissyntyisen vaimonsa viemänä päätynyt asumaan Ouluun, ja tekee vielä eläkkeelläkin teatteria, kun ei lopettaakaan osaa.

Nyt työn alla on lapsille suunnattu vauhdikas näytelmä Rosvo ja poliisi, jonka hän alun perin kirjoitti ja ohjasi Lahden kaupunginteatterille (1997) ollessaan siellä ohjaajan ja musiikkiteatterituottajan toimessa. Näytelmä oli menestys, ja sitä esitettiin hiukka vajaa 100 kertaa täysille katsomoille. No, katsomo oli kyllä teatterin pienin Aino- näyttämö …
Ohjaajan lisäksi näytelmän tekoon osallistuu innostunut joukko Työväen Näyttämön tekijöitä näyttämöllä, musiikissa, äänissä, ja monessa muussa tehtävässä. Tuttuja tekijöitä ja myös uusia säkenöiviä kasvoja, käsiä jalkoja sekä pohtivia, ääntäviä ja ompelevia teatterin taitajia.

Näytelmä Rosvo ja poliisi sopii perheen pienimmille, aivan tarhaiästä lähtien. Tekijöiden mielestä sen äärellä aika ei käy pitkäksi – ei isälle eikä äidillekään. Lastentarhanopettajista puhumattakaan.

Mitä näytelmässä tapahtuu?
Onko siinä juoni – vai onko se jotain ihme taidetta … Ei teatterissakaan aina osata valmistautua yllättäviin tapahtumiin. Tänään piti olla teatterissa siivouspäivä, mutta kaikki ei sujunut niin kuin oli suunniteltu. Ei tosiaankaan! Eihän mitenkään tiedetty, että juuri kun ansioitunut siistijämme Sanna Sumu oli saamassa suuren urakkansa päätökseen – näyttämölle tupsahtaakin ihan ilmielävä rosvo. Eikä siinä vielä kaikki! Pian rosvo saa jälkeensä poliisin – eikä vain yhtä vaan kaksi! Sen sijaan, että Iin Osuuspankista salkullisen seteleitä ryöstänyt rosvo saataisiin heti kiinni – paikalle tupsahtaakin lisää outoja tyyppejä. Tässä käytetään sanaa tyyppi, koska näyttää ilmeiseltä, että he eivät ole ihmisiä.
Karhuemo on ilmiselvä satuolento, Ilkkuviikarilla on vetoavain selässä ja on siis taatusti vieterilelu. Asioita ratkomaan paikalle toivotaan Aladdinin taikalampun henkeä, mutta paikalle saapuukin Pelin Henki. Hän ei ole edes lukenut tuhannen ja yhden yön satuja, koska yrittää myydä meille käytetyn ajokin, joka ei tosiaankaan ole lentävä matto…
Näytelmässä etsitään karkuteillä olevaa rosvoa, mutta teatterissa kun ollaan asiat pian suistuvat mielikuvituksen kiemuraisille poluille. Kaksi poliisia jahtaa rosvoa, mutta jahtiin liittyvät niin lempeän äidillinen satueläin Karhuemo kuin vallaton vieterilelu Ilkkuviikarikin. Pian perustetaan rosvojahtiin etsintäpartio, joka rytmikkäästi steppaillen syöksyy suorittamaan yllätyksiä täynnä olevaa tehtäväänsä. Jos on ihmisillä pulmansa niin on mielikuvitusolennoillakin taakkansa. Karhuemo on eksynyt omasta sadustaan, ja vieterilelulta viedään koti – laatikko, josta hän on tottunut esiin ponnahtamaan.

Markus Packalén, miksi kirjoitit tällaisen näytelmän?
Näytelmä sekoittaa vauhdikkain ja humoristisin kääntein todellisuutta ja fantasiaa. Mielikuvituksella on asiaa meille kaikille. Ilman mielikuvitusta ja fantasiaa olisivat kaikki suuret keksinnöt jääneet syntymättä. Mielikuvitus on myös suuri voima, joka ohjaa meidät onnelliseen kasvuun kohti onnellista aikuisuutta. Toiveita ja mielikuvia pohtiessamme löydämme myös sen polun, joka meidän itse kunkin askelille parhaiten sopii. Jos näytelmällä olisi kasvatuksellinen päämäärä, se voisi kuulostaa jotenkin tuon kaltaiselta. Mielikuvitus ei ole mikään todellisuudesta irrallinen kangastus, vaan sen pitäisi kulkea mukana jo aamiaispöydästä lähtien. Näytelmä ei opeta mitään, mutta onnistunut se on, jos se pystyy innostamaan lasten mielikuvitusta. Hyvä on aikuistenkin muistaa, miten tärkeää sen olemassaolo on. Mielestäni on tärkeätä, että lapsille osoitetaan, että elämän jännittäviin ja mieltä liikuttaviin kokemuksiin on muitakin ikkunoita kuin puhelimen ja tabletin näyttö. Paperisivuisten kirjojen ohella yksi sellainen on teatterin tarinoita avaava näyttämö.

Kategoria: Yleinen

Vastaa